Ylistetyn runoilijan kirkkaassa kokoelmassa kesä ja vapaus vallitsevat.

Summerhill puhuu kesän kauneudesta, hetkestä kun kukoistus on voimakkaimmillaan. Kukat ja kasvit, lapsuus, nuoruus ja kaupungit, menneen ja nykyhetken kerrostumat kulkevat runoissa aistivoimaisesti, täydesti. Suru kaiken katoamisesta ja toivo vuorottelevat.

Saila Susiluodon huumaava kieli on kuin vaatteissa puhaltava helle. Kokoelma asettaa kysymyksen siitä, mitä vapaus on ja mitä sillä teemme.

”lapset joivat lisää viskinväristä mehua
katsoivat piirrettyjä joissa värit ja muodot
sumentuivat toisiinsa
nyt kuvista tulee yhä terävämpiä
se mikä on kaukana häviää kuvasta kokonaan
aurinko, koska on kulman takana juuri nyt”